Myötätuntokulttuuri

”Mikään ihmiselämässä ei ole niin perustavanlaatuista kuin yhteyden kaipuu, tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.”

 

Yhteyden kaipuu on ikään kuin sisäänrakennettuina meihin. Se saa meidät kurottautumaan toisiamme kohti, oppimaan toisiltamme ja toistemme kanssa. Yhteyden puute saa meidät käpertymään itseemme, se herättää epävarmuutta, ärsyyntymistä ja turvattomuutta. Yhteyden tarpeen täyttyminen ja sen kautta kiintymyssuhteen syntyminen, on kokonaiskehittymisen kannalta välttämätöntä. Se on kuin peruskivi koko elämälle.

Meissä jokaisessa on empatian koti, myötätunnon siemen. Tämä hyvyyden voima kaipaa toimintaa. Kun empatia alkaa versomaan teoiksi toisiamme tai itseämme kohtaan, puhumme myötätunnosta. Myötätunto on yhtä lailla teko, jonka intentiona on vähentää kärsimystä kuin myös jaetun ilon kokemus. Myötätuntoinen yhteys laajentaa näkökulmaamme, se herkistää kuulemaan ja ymmärtämään avarakatseisesti, yli oman mielemme päällimmäisten rajoitteiden. Myötätunnon kieli on arvostava ja kunnioittava. Se luo ponnahduslaudan rehelliseen itseilmaisuun ja kykyyn sanoittaa rakentavasti asioita, joista saattaisimme muuten vaieta. Myötätunto ei edellytä samanmielisyyttä, vaan vilpitöntä kiinnostusta elämän ja ihmisyyden moniulotteisuudesta. Myötätunnon ilmapiirissä ihmisyys saa kukoistaa tavalla, joka ei vahingoita ketään eikä mitään.

Jokaisessa yhteisössä vallitsee aina jonkinlainen toimintakulttuuri, niin perheessä, kuin työyhteisössä. Toistemme kohtaamisen ihanteet ja arvomaailma heijastuu vääjäämättä toimintaamme vilpittömänä pyrkimyksenä. Kovin usein nämä ihanteet kuitenkin jäävät leijumaan ilmaan, vaille yhteistä käsitystä siitä, kuinka niiden mukaisesti toimitaan. Inhimillisesti toimiva yhteisö tarvitsee myös jatkuvaa kykyä reflektoida kohtaamisen kenttää ja sitä parhaalla tavalla palvelevia käytäntöjä. Vain tiedostaen, voimme uudelleen muotoilla toimintaa kulloisenkin yhteisön jäseniä ja sen systeemistä toimivuutta palvelevaksi.

Myötätuntokulttuuri on tietoista matkan tekoa. Se on vallitsevan yhteisön kaikkien jäsenten tasa-arvon tunnistamista, jokaisen ainutlaatuisen ääneen kuulumista ja kuulemista, valtasuhteisiin takertumattomuutta ja niiden viisasta huomioimista (esim. esihenkilö–alainen), yhteistä toimijuutta sekä sen tunnistamista, että ihmisyyden polulla on lupa kompuroida ja toistemme tuella on helpompi jatkaa matkaa eteenpäin. Myötätuntokulttuurin syntymatka on yhteisen ymmärryksen luomista, käytäntöjen avointa tarkastelua ja niiden sopimista, selkeiden tavoitteiden piirtämistä ja askelien luomista niitä kohti. Myötätunto on koko yhteisön supervoima, joka luo perustan hyvinvoinnille ja inhimilliselle kukoistukselle.

Myötätuntokulttuurin rakennusaineita ovat muun muassa:

• osallistuva ja jaettu ymmärrys toimintaa ohjaavasta arvoperustasta ja siitä johdetuista käytännöistä
• selkeiden käytäntöjen sopiminen ja niiden sitoutunut toteuttaminen
• kuuntelun, kysymisen ja sanoittamisen taitojen harjoittelu
• hermostoa ja mieltä rauhoittavien ympäristöolosuhteiden valinta ja rakentaminen
• luontoympäristön mahdollisuuksien hyödyntäminen
• tietoisuus- ja läsnäolotaidot
• tietoisen äänen ja kosketuksen hyödyntäminen vuorovaikutuksessa

Tutkimusperusteisesti myötätunnon supervoima:

• lisää kykyä toipua stressistä ja vastoinkäymistä
• aikuisen osoittama myötätunto edistää lapsen oppimista
• lisää onnellisuutta, itseluottamusta ja optimismia
• edistää ryhmään kuulumisen tunnetta, vastuunottamista toisista (osallisuus ja toimijuus)
• ehkäisee kiusaamista ja syrjäytymistä
• myönteinen kiintymyssuhde > edistää toisia kohtaan osoitettua myötätuntoa