Yhdessä seilaamista rakkauden aallokossa
Yhdessä seilaamista rakkauden aallokossa
Lapsi synnyttää perheen, yhteisön, jossa myötätunto ja rakkaus on ikään kuin sisään rakennuttuna oletustilana. Ilman rakkauden voimavaraa ei elämää syntyisi, emmekä tuskin jaksaisi kannatella sen tuomaa vastuuta. Myötätunto on supervoima, jonka voimme valjastaa itsemme, lastemme ja perheen voimavaraksi.
Pienellä vauvalla on ihmeellinen kyky herättää meissä empatiaa ja saada meidät kurottautumaan myötätuntoisia tekoja kohti. Uusi elämä tarvitsee välitöntä kannattelua ja myötätuntoista kohtaamista. Pieni vauva kutsuu herkkyydellään, haavoittuvaisuudellaan ja suloisuudellaan meitä yhteyteen kaikin tavoin. Vauvan tarvitsevuus on niin vääjäämätöntä, kokonaisvaltaista ja konkreettista, että hänen lähellään oleville aikuisille on luonnollista pyrkiä ymmärtämään vauvan tarpeita ja vastata niihin kaikin tavoin parhaan kykynsä mukaan. Vaikka vauvan ilmaisu on vielä hyvin rajallista, on tarpeiden täyttäminen ja yhteyden luomisen maailma vielä suhteellisen yksinkertaista – ruokaa, lämpöä, jutustelua, hymyjä, syliä ja uneen kannattelua. Myötätunto on yksinkertaisimmillaan tekoja toisen kärsimyksen vähentämiseksi tai toiseen onnen hetken jakamiseksi. Tätähän vanhemmuus on yksinkertaistettuna.
Vauvan kasvaessa tarpeet monimutkaistuvat ja lapsen oma sisäinen maailma alkaa muodostua omaksi todellisuudeksi, erilleen vanhemmista. Näin myös kohtaamisen kenttä saa uusia ulottuvuuksia. Kohtaamisen sillan rakennusainesten tuleekin olla lapsiperheessä orgaanisia, uudelleen muotoutuvia. Silti sillan perustuksien on hyvä olla vankkoja, jotta erilaiset inhimilliset kasvuvaiheet ja elämän pyörremyrskyt eivät huojuta kaikkea alkutekijöihin. Myötätuntoinen vanhemmuus on erityisesti koko perheen työkalupakki, kasvualusta perheen hyvinvointiin ja kukoistukseen.
Vanhemmuus on myös neuvottomuutta lapsen viestien ja tarpeiden tulkinnan äärellä. Arki tuo tulleessaan kiperiä tilanteita, tunteen purkauksia ja kurottautumista moneen suuntaa. Kaiken keskellä on myös vanhempien omat tunteet ja tarpeet, jotka ansaitsevat oman huomionsa, tuen ja kannattelun. Vanhemmuuden peiliin heijastuukin koko elämän kirjo, iloineen ja suruineen, huolineen ja onnistumisineen. Tästä peilistä heijastuu näkyville useimmiten myös niitä puolia, joiden katsominen tuntuu vaikealta.
Perhe-elämä onkin usein arjen hurlumheitä, jossa myötätuntoinen kohtaaminen voi jäädä arjesta selviytymisen jalkoihin, kauniiksi ideaksi ja riittämättömyyttä heijastavaksi ideaaliksi. Vaikka jokainen meistä varmasti tunnistaa myötätunnon ja rakkauden voimavarana, tarvitsee meistä useimmat sen konkreettista harjoittelua ja arkeen soveltuvia käytäntöjen tarkentamista. Moni vanhemmista kaipaakin tälle tielle matkakumppaneita, -oppaita ja tienviittoja. Vanhempain valmennus ja työpajat ovat oiva tutkimus- ja harjoittelualusta vanhemmuuden myötätuntotaitojen syventämisessä. Niiden kautta saa avata yhteyttä itseesi, omia esteitä tutkien ja voimavaroja etsin. Työpajoissa saat kanssamatkata toisten vanhempien kanssa turvallisessa ohjauksessa ja kannatellussa.